Pesto - parasta pikaruokaa

Itse tehty pesto on mitä parhainta pikaruokaa! Peston valmistaa nopeasti ja sitä voi nauttia niin pastan kanssa kuin muiden ruokien lisukkeena. Sekoita pestoa esimerkiksi juuri keitettyjen uusien perunoiden sekaan tai nauti pastan kanssa lisäämällä joukkoon pieneksi pilkottu tomaatti ja avokado. Nam!

Olen kokeillut monen valmistajan valmispestoa ja täytyy sanoa, että en ole löytänyt vielä itsetehtyä parempaa tai edes lähelle yhtä hyvää. Joten, jos haluan pestoa, teen sen aina itse.

Tässä muutama vinkki peston tekoon
Teen peston aina huhmaressa hiertäen. Basilikan maku jotenkin avautuu hiertäen paremmin kuin koneella "leikaten".  Pinjansiementen sijaan käytän auringonkukansiemeniä. Ne ovat huomattavasti halvempia, eikä niissä ole vaaraa saada pahaa makua suuhunsa moneksi päiväksi kuten pinjansiementen aiheuttamassa "pinemouth"-makuaistihäiriössä.

Käytän aina ja ehdottomasti oikeaa parmesania ja raastan sen itse. Valmiiksi raastetuista ei ole mihinkään, niiden maku on kuiva ja mitätön. Käytän myös aina hyvää oliiviljyä. Hyvän öljyn löytää vain maistamalla, sillä olen huomannut, että öljyn maku on makuasia.

Pesto

1 rkl auringonkukansiemeniä
2 ruukkua basilikaa
1 valkosipulinkynsi raastettuna
0,5-1 dl parmesanjuustoa raastettuna
1 dl neitsytoliiviöljyä
mustapippuria myllystä
suolaa

Hiero aurinkonkukansiemenet hienoksi huhmaressa. Lisää basilikan nypityt lehdet sekä raastettu valkosipuli. Hiero hienoksi. Lisää parmesanraaste ja öljyä tarpeen ja maun mukaan. Mausta lopuksi mustapippurilla ja lisää suolaa tarpeen mukaan.

Valmis pesto säilyy jääkaapissa noin viikon, mutta jos haluat tehdä sitä säilöön, suosittelen pakastusta.

Tadaa!

Harmaata yleissävyä värittää raikas keltainen.

Nyt se on valmis! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikö niin. Nythän on ollut niin kylmä alkukesäkin, että kukat olisivat kuolleet jos olisin istuttanut ne aikaisemmin. Vanha kansakin tietää  sanoa, että yöhallat loppuvat vasta juhannuksena. Eli, kukkia ei olisi kannattanut missään nimessä istuttaa ulos aikaisemmin. Seliseli!

Parveke ennen muutosta.

Parvekkeen muutos tapahtui pikkuhiljaa. Ensin hankkiuduin eroon painekäsitellyistä laatoista ja ylimääräisestä parvekeroinasta. Ne jatkavat nyt elämäänsä jonkun toisen parvekkeella. Pesin parvekkeen lattiat ja seinät niin hyvin kuin ne vain voi, mutta silti seinät jäivät raidallisiksi. Lattialle hankin rautakaupasta huopaisen parvekematon, joka on aivan ihanan tuntuinen paljaiden varpaiden alla. Sitten värjäsin kalusteet Osmo Color-vahalla. Istutin kukat olemassa oleviin ruukkuihin. Ja viimeiseksi hankin muutaman tyynyn pehmentämään harmaata väriskaalaa.

Olkikukka ja laventeli jatkavat parvekkeen vieressä kasvavan hopepajun
hillittyä väriskaalaa.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun piti kasvattaa parvekkeella kaikenlaista syötävää ja kauniita heiniä. Toisin kävi. Myöhästyin perunoiden istutuksesta, mutta keittiöyrttejä sentään löytyy, koska ostin ne taimina. Kukkalaatikoihin halusin jatkaa talon vieressä kasvavan upean hopeapajun ja kotini sisustuksen harmaata värimaailmaa. Laatikoihin istutin asetelmat laventelista ja olkikukasta sekä timjamista.

Kevyt Lepakkotuoli seilaa tarpeen mukaan olohuoneen ja
parvekkeen väliä.

Lempikukkani laventeli.

Kelloköynnöksen herkät kiharat.

www.osmocolor.fi

Parvekekalusteiden uusi elämä

Ostin viime syksynä kirpputorilta "uudet", hyväkuntoiset parvekekalusteet, pöydän ja kaksi tuolia. Tiesin heti, että aioin maalata ne, sillä olen kyllästynyt tuohon ruskeaksi värjättyyn "eksoottiseen " puuhun, jota puutarhakalustekauppiaat ovat tyrkyttäneet meille jo vuosia.

Puiset kalusteet ovat siitä hyviä, että niitä voi korjata ja maalata aina uudelleen ja uudelleen. Nämä olivat kuitenkin niin hyvässä kunnossa ettei korjauksia tarvittu, pelkkää maalia vain. Mutta millä maalilla ne maalaisin? Käännyin asiantuntijan puoleen.

Keskustelin maaliasiantuntijan kanssa ja kerroin hänelle, että kalusteet tulevat suojaisalle parveekkeelleni, eli ne eivät ole säiden armoilla. Tämä mahdollisti muidenkin pintakäsittelyaineiden käytön kuin ulkomaalaukseen tarkoitettujen maalien. Asiantuntijan neuvojen mukaan valitsin peittävän, luontoystävällisen, Osmo Color-puuvahan, joka on helppo levittää sienellä ja josta ei lähde niin voimakasta hajua kuin ulkomaaleista.

Eikun tuumasta toimeen! Seuraavassa kerron miten sinä voit uudistaa parvekekalusteesi uuteen uskoon!

Tee näin

1. Suojaa ympäristö hyvin sanomalehdillä tai suojapaperilla (suojapaperi on tiiviimpää ja siksi parempi, sillä vaha saattaa mennä sanomalehden läpi).

2. Aloita vahaus pesemällä kalusteet ensin huolellisesti vedellä ja astianpesuaineella. Kun kalusteet ovat kuivia, pyyhi ne vielä lakkabensiiniin kostutulla rätillä. 

3. Sekoita sopiva harmaan sävy erilliseen kippoon, esimerkiksi pakasterasiaan, kahdesta eri väristä, (Savi ja Noki ). Väriä kannattaa sekoittaa heti tarpeeksi paljon, jotta lopputuloksesta tulisi mahdollisimman tasainen. 

4. Sivele ensimmäinen ohut kerros sienellä. Anna kuivua 24 h ja sivele toinen kerros. Jos väriä tulee liikaa tai siitä tulee valumia, voi ne tasoittaa vielä kosteana nukkaamattomalla rätillä. Anna kuivua ja sivele tarpeen mukaan kolmas kerros.

Kalusteistani tuli kuin uudet. Silmän pitää vielä hiukan tottua armeijanharmaan väriin ja parveke tarvitsee ehkä vielä muutaman fiksauksen ennen kuin näette lopputuloksen.

Palaan pian!

Luonnonkukat kestämään

Juhannuspöydän kattauksen kruunaa kimppu luonnonkukkia. Luonnonkukkia ei ole jalostettu kotona kestäviksi, joten tässä linkki vanhaan Kodin Kuvalehden juttuuni, jossa on vielä viime hetken vinkit kuinka juhannuskimpun saa kestämään.

http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkelit/kylla_kukat_kestavat

Mittumaaria!

Juhannus on perheelleni joulun ja pääsiäisen lisäksi tärkeä ruokajuhla. Juhannuksen ruokalista on vuosien saatossa keventynyt mutta jotkin ruoat vain pysyvät tiukasti listalla.

Juhannus on alkanut jo usean vuoden raikkaalla britakakulla ja puutarhakahveilla, jotka tarjoillaan päivällä vieraiden saapuessa. Sitten alkaa kova tohina ja ruokien kokkaaminen.

Odotteluruokana tarjoamme usein siikatartaria ja saaristolaisleipää sekä samaan tyyliin tehtyä vegevaihtoehtoa kasvissyöjille. Uudet perunat, tsatsiki ja cole slaw kuuluvat ruokalistalle aina, muu osasto vaihtelee fiiliksen mukaan. Mutta yleensä on tarjolla savustettua kalaa sekä grillattua lammasta ja kanaa.

Siikatartar

250 g valmiiksi graavattua siikaa (tai graavaa itse klik)
1 punasipuli
1 prk Creme fraichea
2 tl Dijon-sinappia
muutama tippa sitruunamehua
suolaa
pippuria
saaristolaisleipää tai muuta tummaa leipää

Silppua punasipuli aivan pieneksi kuutioiksi ja hienonna siikafile. Sekoita kaikki aineet keskenään (lisää Creme fariche vähitellen joukkoon, ettei seoksesta tule liian löysää), tarkista suola, mausta pippurilla ja sitruunamehulla. Leikkaa leivästä ohuita viipaleita ja levitä siikatartar leipien päälle. Nam!

Jälkiruokaa ei yleensä kukaan enää jaksa syödä ja niin, sehän tarjoiltiinkin jo päivällä.

Hauskaa juhannusta!

Juhannus

Minä avaan syömmeni selälleen

ja annan päivän paistaa.

Minä tahdon kylpeä joka veen,

ja joka marjan maistaa.

Minun mielessäni on juhannus,

ja juhla ja mittumaari,

ja jos minä illoin itkenkin,

niin siellä on sateenkaari.

- Eino Leino -

Ilmari Tapiovaara

Sadepäivänä ei kannata jäädä kotiin mököttämään, vaan suunnata kohti museota. Minä kipaisin Designmuseoon katsomaan hienosti kuratoitua Ilmari Tapiovaaran 100-vuotisnäyttelyä. 

Domus-tuoli suunniteltiin alunperin Helsingin ylioppilaskunnan
opiskelija-asuntolan, Domus Academican,  asuntoihin lukutuoliksi
ja yleistilojen tuoliksi.

Monipuolisen uran tehnyt Tapiovaara (1914-1999) on yksi Suomen arvostetuimpia muotoilijoita ja sisustusarkkitehtejä. Hänen 50-luvulla suunnittelemiaan huonekaluja liikkuu alkuperäisinä edelleen kirpputoreilla ja antiikkiliikkeissä. Tämä kertoo vain suunnittelijan lahjakkuudesta suunnitella funktionaalisia, aikaa ja käyttöä kestäviä huonekaluja.

Fanett, huomaa pinnojen määrä!

Tapiovaaran tunnetuimmat tuolit ovat varmasti Fanett, Domus ja Mademoiselle. Näistä Domus- ja Mademoiselle-tuoleja valmistetaan uustuotantona. Milloinkohan saamme uusia Fanetteja markkinoille?

Fanett-tuolin luonnoksia.

Ilmari Tapiovaara oli erityisen hyvä suunnittelemaan tuoleja. Hyvän tuolin suunnittelu ei olekaan ihan helppo juttu! Hyvän tuolin nimittäin täytyisi olla paitsi mukava istua, myös kauniin näköinen, ergonominen ja käytännöllinen.

Lukki-tuolin versioita eri materiaaleista.

Näyttelyssä on Tapiovaaran tuotantoa uran alusta loppuun saakka. Mukana on mielenkiintoisia luonnoksia ja sisustussuunnitelmia sekä tarinoita Tapiovaaran elämän varrelta. Tiesittekö esimerkiksi, että Tapiovaara toimi myös kehitysyhteistyötehtävissä UNIDOn alaisena ympäri maailmaa?

Taitavasti käsin piirretyt suunnitelmat voittavat nykyaikaiset digipiirrokset
 mennen tullen.

 Upeasti käsin lyijykynällä piirretyt luonnokset ja suunnitelmat ovat ihana lisä näyttelyyn. Niistä näkyy Tapiovaaran varma tyyli ja huikea luovuus.

Tyylikkäästi suunniteltu näyttely alkaa jo portaikoista.

Ota siis kaikki irti sadepäivistä ja mene museoon nauttimaan taiteesta, luovuudesta ja lahjakkuudesta!

www.designmuseo.fi

Aamu

Rakastan aamuja, varsinkin kesäaamuja! Tai, no, rakastan myös syksy-, talvi- ja kevätaamuja. Herään helposti ja käynnistyn heti. Varsinkin, jos olen muistanut tehdä himoitsemani tuorepuuron illalla valmiiksi jääkaappiin!

Nyt olisi hyvä hetki tyhjentää pakastin tulevia marjoja varten. Minulta ainakin löytyy vielä roppakaupalla mustikoita. Mansikat menivät jo parempiin suihin. Teen tuorepuuroa siksi, että se on helppoa ja nopeaa. Lämpimän puuron kanssa menee hermo ja usein se palaa pohjaan, koska haluan keittää sen maitoon. Mustikkainen tuorepuuro on kestosuosikkini, mutta joku päivä kokeilen myös omenaista puuroa, missä on kanelia ja tuoretta omenaa. Mutta nyt täytyy vielä tyhjentää sitä pakastinta.

Teen yleensä isoon kulhoon ison satsin, jota voi sitten ottaa evääksi ja syödä välipalana. Tämä ohje on kahdelle.

Mustikkainen tuorepuuro

1 dl kaurahiutaleita

1 dl pakastemustikoita

1-2 rkl pähkinöitä

1 tl hunajaa

1 prk rahkaa

1-2 rkl turkkilaista jogurttia

Sekoita kaikki muuta aineet paitsi jogurtti yhteen isossa kulhossa. Laita puuro jääkaappiin vetäytymään yön yli (jos on kiire, niin puuron voi syödä myös tuoreeltaan). Jos puuro tuntuu aamulla kovin paksulta, lisää muutama rkl jogurttia notkistamaan puuroa.

Fantastinen Frank

Tämä kuva on pienestä 49 m2 kodista. Kuva Fantastic Frank.

Käyn aika ajoin ihastelemassa ruotsalaisen kiinteistövälitysfirman Fantastic Frankin (klik) sivuja. Miten ne ruotsalaiset aina osaavatkin! Mutta hei, kyllä mekin osattaisiin jos joku uskaltaisi. Pitäisi vain hiukan ravistella kaavoihin kangistuneita kiinteistönvälitysfirmojamme.

Ihana parvi pienessä kodissa. Kuva Fantastic Frank.

Ensinnäkin, aloitetaan nettisivuista. Kodit pitäisi saada helpommin esille ja kodikkaampaa tunnelmaa sivuille. Myyjien, ostajien, sisustajien blogeja, kiitos! Enemmän teksti-infoa. Tarinoita. Kaiken kaikkiaan yleisesti rennompi meininki ei haittaisi ollenkaan. Joojoo, kodin osto ja myyminen on tavalliselle talliaiselle se elämän suurin kauppa. Isot rahat liikkuu jne. Mutta, olisikohan asuntonsa myyntiin laittavan paljon helpompi lähestyä rennommin pukeutunutta kiinteistönvälittäjää kuin sitä epäilyttävää autokauppiaan näköistä geelitukkaa. Anteeksi, en halua loukata ja yleistää, mutta tämä on minun kokemukseni. Katsokaapa Frankin myyjiä, en tietenkään ole tavannut heistä yhtäkään mutta kuvat ainakin kertovat rentoudesta.

Niin, ne kuvat! Miksi suomalaisten kiinteistövnvälitysfirmojen myyntikuvat ovat niin kankeita? Kun minä myin viime vuonna kotini (omakotitalo) otin välittäjän, mutta sanoin heti, että stailaan ja otan kuvat itse. Kauniit kuvat tulikin! Ei niitä laajakulmaobjektiivilla liian kontrastisiksi käsiteltyjä kuvia väärästä kuvakulmasta. Vaan kauniilla luonnonvalolla katsojan silmän korkeudelta kuvattuja kuvia. Eivät ne tietenkään olleet ammattikuvaajan laatutyötä, mutta kauniita kylläkin.

Pieni, harkittu epäjärjestys luo tunnelmaa.

Tavallinen Matti ja Maija Meikäläinenkin osaa myös arvostaa kauneutta kuvissa. Pohjakuva ja neliöt kertovat lisää, mutta miksi pitää olettaa, että kuvissa pitää näkyä kaikki! Sivuille venytetyt kuvat eivät huijaa enää ketään, vääristävät vain mittasuhteita. Kotien kuvissa saa kuitenkin näkyä, että siellä asutaan. Kahvikuppi ja lojuvat kengät ovat ihan okei, jos ne sijoitetaan oikeaan paikkaan. Ja miksi ei annettaisi tilaa myös yksityiskohtaisemmille kuville joilla luodaan tunnelmaa.

Rennosti petaamaton sänky on kutsuvampi. Kuva Fantastic Frank.

Asuntokauppa polkee paikoillaan, mutta asunnonmyynti on se mihin asukas helposti ottaa edelleen ammattilaisen avuksi. Miksi kiinteistönvälitysfirmat eivät palvelisi asiakkaitaan paremmin? Stailauspalvelu ja kunnon kuvat palvelisivat sekä ostajaa että myyjää. Tyhjää asuntoa en lähtisi missään nimessä myymään, vaan tekisin yhteistyötä jonkun sisustuskaupan kanssa ja kalustaisin asunnon. Hyvää palvelua olisi myös tarjota asunnonostajalle sisustusapua (ehkä jo valmis suunnitelma kun asunto on myynnissä?). Ja olisi myös hauska lukea erilaisia ostaja-myyjä tarinoita ja kokemuksia remontista yms.

Tässä hyvä esimerkki tyhjän asunnon stailauksesta. Kuva Fantastic Frank

Itse en ole mikään firmanperustaja, mutta jos perustaisin kiinteistönvälitysfirman olisi se juuri edellä kerrotun kaltainen. Kiinteistönvälittäjän hommiakin olen jo ajatellut mutta keskityn vielä siihen mitä osaan.