31. maaliskuuta 2014

Sohvalle uusi takki

Uusi päällinen on kovassa käytössä lunastanut lupauksensa. Se on helppo
puhdistaa imuroimalla ja kostealla rätillä.
 Ostin laadukkaan sohvan noin kahdeksan vuotta sitten. Valitsin vesipestävän päällyskankaan huolella, tarkistin Martindale-luvun, että se olisi tarpeeksi suuri, vaikka sohva tulikin vain kotikäyttöön. Silti mikään ei ole ikuista! Jo pari vuotta sitten huomasin kankaissa kulumaa. Otin selvää mitä uusi päällinen maksaisi! Uusi päällinen sohvaan olisi maksanut melkein 2000 euroa! Huh! Sillä hinnallahan saisi uuden sohvan!

Mitä tekee tee-itse-nainen? No, ompelee päällisen itse! Tarvitsin kyllä parin vuoden tuumauksen, ennen kuin uskalsin ryhtyä toimeen. Tai uskalsin, enemmänkin viitsin ryhtyä toimeen. Tiesin nimittäin, että siinä olisi todella suuri homma.

Sohva oli onneksi kotimaista tekoa ja vielä tuotannossa, joten menin huonekalukauppaan vakoilemaan kuinka monta metriä sohvaan kuluisi kangasta. Se olisi nimittäin tärkeä tieto, jos tuleva päällyskangas kuuluisi tilausvalikoimaan. Suurikokoiseen sohvaan kuluu yllättävän monta metriä kangasta. Minun sohvaani + rahiin sitä menee noin 17 metriä.

Vanhan sohvan päällinen oli jo väsähtänyt kovassa käytössä ja
kulunut paikoitellen jopa puhki.
Sohvakankaan valinnassa kannattaa miettiä millaiseen käyttöön sohva tulee. Minun sohvani on joka päivä kovassa käytössä, perheessä, jossa on sekä lapsia että koira. Joten kankaan Martindale-luvun tulisi olla reippaasti yli 25 000 kierrosta, kankaan tulisi olla konepestävä ja siinä olisi hyvä olla jonkinlainen suojaus.

Martidale-luvusta voit lukea lisää kirjoittamastani jutusta Kodin Kuvalehden sivuilta. http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/koti/asuminen/nain_valitset_hyvan_huonekalukankaan

Värin olin jo päättänyt. Ei enää ruskeaa, nyt oli harmaan vuoro. Kangas saisi olla ilman mitään krumeluureja mahdollisimman yksinkertainen ja mielellään luonnonkuitua.

Sohvan kankaaseen saa kulumaan juuri niin paljon rahaa kuin sitä vain kukkarosta löytyy. Metrihinnat verhoilukankaissa liikkuvat 20 eurosta ylöspäin. 20 euroa maksavalla kankaalla ei yleensä löydy juuri mitään ominaisuuksia ja se on aivan varmasti tekokouitua. Tekokuidut ovat kestäviä, mutta niiden tuntu ei miellytä minua, joten maksan hiukan enemmän ja valitsen mieluummin luonnonkuidun.

Kovan etsimisen jälkeen löysin sohvakankaani Eurokankaan valikoimista. Hintalapussa ei lukenut muuta kuin hinta, materiaali ja pesuohjeet, mutta tarkkana asiakkaana halusin tietää enemmän. Kysyin myyjältä Martindale-lukua, valonkestoa ja kutistumisprosenttia. Sain tiedot sähköpostiini saman päivän aikana. Kangas oli oikea löytö! Martindale-luku oli 50 000 kierrosta, kutistumisprosentti pieni ja kankaassa oli vielä likaa hylkivä suojaus. Ja kankaan hinta oli vain 17 e/m!

Päällisen ompelin ratkomalla vanhan päällisen osiin joita käytin kaavana. Ratkoin myös tarranauhat ja vetoketjut talteen ja käytin ne uuteen päälliseen. Uuden päällisen ompeluun meni noin kaksi tehokasta työpäivää. Ylimääräisestä kankaasta ompelin myös vanhaan lepakkotuoliini uuden päällisen vanhan päällisen mukaan.


Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Laskin säästäneeni yli 1500 euroa kun ompelin päällisen itse. Eikä siinä ollutkaan niin kova homma kuin ensin ajattelin, aloitus vaan on aina hankalaa. Kangas on osoittautunut erittäin hyvälaatuiseksi. Imuroin sohvan viikottain ja tahrat pyyhin tuoreeltaan kostealla rätillä. Konepesua en ole vielä kokeillut.








27. maaliskuuta 2014

Gumbostrand Konst & Form

Kokoustin eilen aivan ihanassa paikassa nimeltään Gumbostrand Konst & Form. Gumbostrand sijaitsee noin 30 minuutin ajomatkan päässä Helsingistä. Uskomatonta, että niin lähellä on paikka missä en ollut koskaan käynyt! Oli täysi yllätys millaiseksi moottoritien jälkeisen matkan maisemat muuttuivat. Onneksi piti ajaa hiljaa, nimittäin en oikein pystynyt keskittymään tiehen, kun ympärillä oli niin paljon kaunista katseltavaa.



Mieleeni tuli lapsuuden kesäiset ajelut Pohjois-Karjalassa, kun tie yhtäkkiä kapenee ja tuntuu kuin ajelisi jonkun pihalle. Niin kävi myös matkalla Gumbostrandiin. Tie kapeni juuri ja juuri yhden auton levyiseksi ja kulki aivan talojen vierestä. Valitettavasti minulla ei ole kuvia matkan varrelta, mutta voin vain kuvitella kuinka kaunista siellä on kesällä. Aivan ihana matkakohde lähiseutumatkailuun.


Perillä minua odotti vanhaan Harwallin korkkitehtaaseen rakennettu Gumbostrand Konst & Form taide- ja tapahtumakeskus. Tapahtumakeskuksesta löytyvät taidenäyttely, design myymälä joka on keskittynyt pohjoismaiseen tuotantoon sekä kahvila, joka tarjoaa luomua ja lähiruokaa, sekä brunssia sunnuntaisin.


Käy tutustumassa Gumbostrandin nettisivuihin. Sieltä löytyvät tarkat aukioloajat ja taidenäyttelyiden tiedot sekä kahvilan menu. http://konstoform.fi



24. maaliskuuta 2014

Kirpputorilla

Parikymppisenä kolusin kirppareita niin, että ostin sieltä melkein kaikki kodin tavarat ja vaatteet, siis ne mitä en itse ommellut tai väsännyt. Sitten tuli kirppariähky! Pelkkä kirppareiden ummehtunut haju oksetti. Olisiko ollut vielä niin, että vaihteeksi kaiken piti olla uutta, eikä käytettyä. Tuli kirpparitauko.

Olen aina haaveillut tällaisista vanhoista kahvikupeista. Unelmani toteutui
Facebookin kirppariryhmän kautta, kun ostin nämä 7 kuppia hintaan 15 e!

Nyt olen muutaman vuoden sisällä löytänyt kirpparit uudelleen. Enää siellä ei haise ummehtuneelle vaan pyykinpesuaineelle! ( en pidä myöskään siitä hajusta!) Etsin kirpparilta enimmäkseen sisustukseen sopivia tavaroita. Uusi innostus alkoi varmaan silloin kun asuin omakotitalossa. Halusin omakotitalooni persoonallisia tavaroita, joilla olisi tarina. Ostin siis kotiin historiaa kirpputoreilta, muiden muistoja. Totta kai esineelle tuli minun löytämänäni uusi alku, minun muistoni ja tarinani.

Nykyään jos haluaa mennä kirpputorille, ei ole pakko astua edes kotinsa ovesta ulos, sillä on olemassa nettikirppikset. Tori.fi, Huuto.net ja Facebookin kirpparit ovat ihan parhaita. Olen itse myynyt näillä sivuilla hurjan määrän tavaraa, tavoitteena on vähentää pienen kellarikopin ja kaappien sisältöä radikaalisti.

Nämä messinkiset kynttilänjalat löytyivät Kierrätyskeskuksesta .
On harmi, että kirpputorit joissa ihmiset saavat itse myydä tavaransa ovat hävinneet melkein kokonaan, ainakin Helsingistä. Tilalle ovat tulleet itsepalvelukirpputorit joissa on kiinteät hinnat, asiakas ei pääse tinkimään, eikä kuulemaan tavaran tarinaa. Siksi varmaan pidänkin eniten asuinpaikkani Facebook-kirppariryhmästä. Siellä ryhmän jäsen laittaa tavaran myyntiin kuvan kanssa. Nopein varaaja saa tavaran. Ihan parasta on seurata kuinka hyvän tuotteen ilmoitukseen syntyy jono, kun haluajia on niin paljon. Lisäksi, kun tavaran luovuttaa ostajalle, kohtaavat ostaja ja myyjä, joko myyjän kotona tai jossain erikseen sovitussa paikassa. Työni takiahan on aivan ihanaa mennä vieraiden ihmisten kotiin, olenhan ammatiltani sisustustoimittaja, eli ammattistalkkaaja.

Ihanat marmoriset pannunalustat ostin pilkkahintaan Facebookin kautta. 



17. maaliskuuta 2014

Pihalle ja puutarhaan



Viime viikkoinen käyntini puutarhakaupassa herätti vielä talviuntaan uinuvan viherpeukaloni. Uusi parvekkeeni kaipailee sitä sun tätä ja siksi innostuin selailemaan verkkokauppojen puutarhakama-valikoimaa. Tällaisia ihanuuksia sieltä löytyi.


Puutarhaan ja Parvekkeelle

Kekkilän taimihylly. Kompakti ja kätevä pieneen tilaan.

Kodin Ykkönen.

Parvekkeellani on tällä hetkellä edellisen asukkaan vihertävät kestopuurallit. Harkitsen niiden vaihtamista harmaaseen terassimattoon tai hiukan kevyempiin ritilöihin. Nämä harmaat ritilät voisivat antaa hiukan nuhjaantuneelle parvekkeelle vähän raikkaamaan ilmeen.

Ikea
Jos vaan tilaa löytyy, niin parvekkeellakin saisi olla kunnon lepopaikka.

Stockmann

Istustuslaatikoita ei taida ihan joka parvekkeelle mahtua, mutta ainakin kerrostalon pihassa se voisi näyttää kivalta.


Granit

 Kunnon harja on tarpeen joikaisella parvekkeella. Eikä haittaa vaikka se näyttäisikin nätiltä.

Granit

Olen aina ollut punasaviruukku-fani. Tämä rouhea yksilö on aivan ihana.

Granit

 Kasvatussäkkejä saa vihdoin myös väreissä.

Stockmann

Perus parvekesetti mustana.

Ikea

 Ja täytyyhän iltapäivän parvekekaffet nauttia tyyliin sopivista kupeista.

Ikea













10. maaliskuuta 2014

Kevät!

Tete-narsissi voi kestää jopa -10 astetta pakkasta.

Ajattelin kerrankin olla ajoissa ja vaihtaa huonekasvien mullat ennen kesää. Pahaa aavistamatta ajelin puutarhakauppaan. Ja mikä siellä minua odottikaan, KEVÄT!

Narsissi vielä ihan nupullaan.


Kyllä, aurinko paistaa aina silloin tällöin ulkona ja on jo plus asteita. Mutta kun olen realisti, ajattelen aina, että lunta tulee vielä kuitenkin, että ei VIELÄ ole kevät.
On se! Puutarhakaupassa minua oli vastassa narsissit ja muut ihanat kevätkukat. Oli siellä muitakin ihanuuksia, mutta ei niin värikylläisiä kuin nämä suosikkini.

Yrtit odottelivat vielä lämpimämpiä kelejä.

Silti sain itseni vielä pidettyä aisoissa, enkä ostanut muita kuin huonekasveilleni uusia ruukkuja ja multaa. Sillä parvekkeeni johon aioin istuttaa narssissit, jo heti pikimmiten, tarvitsee vielä kevätsiivouksen ja hiukan järjestelyä.

Perinteinen saviruukku on yksi suosikeistani


Kun parveke on siivottu, haen sinne narsisseja ja helmililjoja. Eikä haittaa vaikka talvi vielä tulisikin, narsissit ja helmililjat kestävät pientä pakkasta ( jopa -10 astetta). Ja jos uhkaa tulla kovempi pakkanen, nostan ruukut sisälle.


Perunanarsissi
Ainiin, ne mullat piti vaihtaa!

3. maaliskuuta 2014

Eräs tapetointitarina

Vaikeuksien kautta voittoon!

14-vuotias tyttäreni rakastaa bling-blingiä! Siksi hämmästykseni oli suuri kun hän ilmoitti haluavansa huoneeseensa harmaa-musta-kuvioisen tapetin! Harmaahan noudattaa muunkin asunnon tehosteväriskaalaa, mutta en arvannut, että se sopisi niin hyvin myös tyttäreni huoneeseen. Eikun tuumasta toimeen.

Tapetin tytär oli bongannut jostain seuraamastaan blogista. Metsästin tapettia ympäri Uuttamaata ja vihdoin löysin sen Vantaan perukoilla sijaitsevasta rautakaupasta, josta en ollut koskaan kuullutkaan. Onneksi on netti!

Tein valmistelut huolella. Aiempi tapettikerros oli jo poistettu, joten tehtäväkseni jäi suojata lattia, merkata tapettien saumakohdat ja maalata ne harmaalla maalilla. Jos tapetti on huomattavasti tummempaa kuin seinän pohjaväri, kannattaa seinä maalata tapetin saumakohdista, ettei seinän vaaleampi väri vahingossakaan irvistele saumojen raoista.

Seepraraidoitettu seinä.

Olen tapetoinut elämäni aikana ainakin 10 huonetta + kuvaustapetoinnit päälle. Useimmiten olen käyttänyt perinteistä paperitapettia, joka liimataan seinään tapettiliisterillä. Tämä kyseinen tapetti oli laadultaan Non Woven-tapettia, jonka pitäisi olla erittäin helppo asentaa seinään tapettiliimalla. Juu Ei! Mielestäni paperitapetista tulee edelleen kauniimpi lopputulos vaikka se on työläämpi asentaa. 


Leikkasin kaikki vuodat kerralla saman mittaisiksi = tarvittava pituus + hiukan pelivaraa. Aloitin tapetoimisen ikkunan puoleisesta seinästä. Olin maalannut seinän yläreunasta ja aloituskulmasta kaistaleet valkoisella maalilla siistin lopputuloksen saamiseksi. Kiinnitin ensimmäisen vuodan ohjeen mukaan sivelemällä ensin seinään liimaa ja sitten asentamalla tapetin tapettilastan avulla seinään. Hyvin menee tähän asti!

Jatkoin tapettien kiinnittämistä. Kun olin kiinnittänyt kolme vuotaa huomasin, että tapettivuotien välillä oli suuri väriero! Olin leikannut vuodat kerralla, mutta en ollut tajunnut asentaa niitä leikkausjärjestyksessä. No, jatkoin seinän loppuun kun kerran olin aloittanutkin. Vuotien värit vaan haalistuivat ja haalistuivat ilmeisesti rullan loppua kohden. Olin raivoissani ja turhautunut. En ollut koskaan tapetoinut näin huonolla tapetilla!

Tarkistin rullien väri- ja eränumerot. Kyllä, ne olivat samaa erää! Samalla tarkistin vielä valmistajan vinkit tapetoimiseen. Ja siellähän valmistaja pesi kätensä koskien materiaalivirheitä. Anteeksi vain, miten ne materiaalivirheet voi tarkistaa etukäteen? Yleensähän vuodat leikataan tapetoinnin edetessä, vaikea niitä on etukäteen lähteä arvioimaan.

Valmistajan ilmoitus.


No, tärkeintä on, että tytär on tyytyväinen. Mutta vieläkin kun käyn tyttäreni huoneessa katson tapettia ja muistan turhautumiseni. Ja vannon etten koskaan enää osta Non woven-tapettia, ainakaan tuntemattomalta valmistajalta!