Mansikoita ja kinuskia

Mansikka-aika alkaa olla jo ohi, mutta halusin vielä viime tinkaan kokeilla pitkään mielessäni hautuneita reseptejä. Mansikathan ovat hyviä ihan sellaisenaan, mutta vielä parempia dipattuna makeaan kinuskikastikkeeseen. Ällömakea kinuskikastike on haastavaa keittää, mutta nyt kokeilin kastikkeita, jotka syntyvät melkein itsestään. Molemmissa tarvitaan vain pieni sekoitus tai alkuvalmistelu ja pari tuntia aikaa. Helppoa!

Kuulin Tsaarin mansikoista jo monta vuotta sitten, mutta aina se on unohtunut mielen sopukoihin. Alkuperäisessä ohjeessa kinuski tehdään sekoittamalla yhtä paljon smetanaa ja fariinisokeria. Minä vaihdoin sokerin ruokosokeriin, koska se on mielestäni maukkaampaa ja koska fariinisokeri oli kuivunut kovaksi. Smetana-sokeri seoksesta ei tule ihan perinteisen kinuskikastikkeen makuista mutta hyvää se on!

Tsaarin mansikat

1 prk smetanaa
1 prk ruokosokeria

Sekoita yhtä paljon smetanaa ja ruokosokeria (käytä smetanapurkkia mittana). Laita seos jääkaappiin tekeytymään kunnes sokeri on liuennut smetanaan. Tämä vie ainakin 3 tuntia. Tarjoile tuoreiden mansikoiden kanssa.

Tsaarin mansikat dipataan smetanasta sekoitettuun
kinuskiin.

Kondensoidusta maidosta kinuskin keittäminen kuulosti niin hauskalta ja helpolta, että olihan sitä kokeiltava. Ja siitä tulikin suosikkini. Kondensoidusta maidosta keitetty kinuski on yksinkertaisesti todella hyvää! Kokeile vaikka.

Maailman helpoin kinuskikasteike keitetään
kondensoidusta maidosta.

Kinuskikastike kondensoidusta maidosta

1 säilykepurkki kondensoitua maitoa

Irrota purkin etiketti ja laita purkki kattilaan kuumaan veteen niin, että se peittyy. Keitä noin 1,5 tuntia. Nosta jäähtymään. Avaa purkki varovasti kun se on jäähtynyt. Sekoita ja tarjoile tuoreiden mansikoiden kanssa. Nam!

Kesä ja kärpäset

Ihanaa, nyt se kauan odotettu kesä tuli! Ja kärpäset! Kauniina hellepäivänä ei millään jaksaisi keskittyä kotihommiin, mutta kun on pakko. Banaanikärpäset nimittäin pitävät lämpimästä, liasta ja mätänevistä hedelmistä. Eli, jos haluat eroon riesaksi asti lisääntyneistä banaanikärpäsistä, täytyy sinun käyttää hetki aikaa ja tehdä ainakin tämä.

• Banaanikärpäset ovat kotoisin yleensä keittiöstä, joten siivoa keittiö perinpohjaisesti. Pese lattiat, tasot ja roskakaappi. Vie tyhjät pullot kauppaan.
• Vie roskat tarpeeksi usein, pidä biojäteastian päällä kantta, äläkä anna sen täyttyä yli äyräittensä. Älä pidä kypsiä marjoja tai hedelmiä pöydällä, kärpäset nimittäin rakastavat hedelmien mehua.
• Kun olet siivonnut koko keittiön, voit virittää kärpäsille ansan. Laita avonaiseen astiaan omenaviinietikkaa, vettä ja astianpesuainetta. Muukin etikka käy, kunhan se on makeaa (olen joskus laittanut myös hunajaa). Ötökät rakastavat makeaa, eli omenaviinietikka houkuttelee ne astian luo. Astianpesuaine taas alentaa nesteen pintajännitettä, joten ne hukkuvat seokseen. 

Raakaa peliä, mutta tämä vinkki toimii!

Pizzaperjantai

Perjantaista on kehkeytynyt meille varsinainen pizzaperjantai. En tiedä johtuuko erään pakastepizzalafkan mainoksesta vai mistä tämä perinne on saanut alkunsa, mutta meillä syödään perjantaisin pizzaa. Mutta ei mitään kaupan pakastealtaan ristoja, vaan ihan oma tekemää pizzaa.

Hyvä taikina on pizzan perusta.

Perheenjäsenillämme on kaikilla oma makunsa, joten jokainen saa tehdä omat pizzansa. Minä olen vastuussa taikinasta ja muista tilpehööreistä. Olen pitkään etsinyt sitä oikeaa pizzataikinan reseptiä. Olen kokeillut eri reseptejä pelkillä vehnäjauhoilla, durumjauhoilla ja niiden seoksella. Nyt alkaa taikinan resepti olla jo aika lailla hallussa, kunhan saisi vaan paremman uunin. Haluaisin pizzastani nimittäin yhtä rapean ja palaneen kuin oikeassa, puilla lämmitetyssä pizzauunissa paistetussa pizzassa on.

Tunnustan, olen reunaihmisiä. Rakastan siis pizzan reunoja. Muistan, kun olin parikymppisenä ystäväni kanssa Italiassa. Biletimme ja tanssimme aina yömyöhään ja kotiin lähtiessä poikkesimme yöpizzalle. Minä söin reunat, ystäväni söi kaiken muun. Ja ne pizzat olivat aivan parasta. Pizzauunia oli lämmitetty koko päivän, se oli yöllä siis parhaimmillaan.

Tämän pizzan klassikkopäälliset, ilmakuivattu kinkku ja rucola, lisätään
vasta paistamisen jälkeen.

Olen kokeillut kaiken maailman kikkoja kuinka pohjasta saisi rapean. Paras tulos tähän mennessä syntyy, kun uunipellin laittaa uuniin lämpiämään muutamaksi minuutiksi, ennen kuin pizzan laittaa pellille.  Kun pizza paistetaan esilämmitetyllä pellillä reunoista tulee ihanan rapeat. Vielä on kokeilematta pelkällä ritilällä paisto.

Mutta sen olen huomannut, että taikina vain paranee vanhetessaan. Taikina on nimittäin parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä tai sitä seuraavana. Sitä voi toki käyttää heti, kun se on noussut, mutta jos sen vielä laittaa yöksi jääkaappiin, niin NAM! Teen aina varmuuden vuoksi ison taikinan, että taikinaa jäisi vielä seuraavaan päivään ja ehkä seuraavaankin.

Paras pizzataikina (tähän mennessä)
6-8 yhden hengen pizzaa

12 dl vehnäjauhoja
3 dl durumvehnäjauhoja
1 tl suolaa
n. 10 g hiivaa
1 rkl sokeria
6 dl huoneenlämpöistä vettä
1/2 dl öljyä

Sekoita sokeri veteen. Lisää hiiva murusina sokeriveteen. Lisää seokseen suola ja ala sekoittaa jauhoja nesteeseen. Kun olet lisännyt noin puolet jauhoista, lisää öljy. Lisää loput jauhot. Tässä kohtaa täytyy tunnustella tarvitseeko taikina kaikki jauhot, vai vähän vähemmän tai vähän enemmän jauhoja. Vaivaa taikinaa noin 10 minuuttia (tässä minä aina lintsaan, mutta hyvä tulee). Anna taikinan nousta kaksinkertaiseksi. Kun taikina on noussut tarpeeksi, jaa se haluamasi pizzan kokoisiksi palloiksi tai vaivaa ilmat pihalle ja laita vielä yöksi jääkaappiin (muutama tuntikin piisaa). Paista pizzat vähintään 250 asteessa uunin alatasolla noin 10 minuuttia.

Jos laitat taikinan jääkaappiin yöksi, nosta se ajoissa huoneenlämpöön. Jaa annoksiksi ja paista vasta kun taikina on lämmennyt.

Pizzan päällisiin kannattaa panostaa. Tee siis tomaattikastike itse ja käytä hyvää mozzarellaa juustoraasteen sijaan.

Tomaattikastike

1 sipuli
1 prk hyvää tomaattimurskaa
2 valkosipulinkynttä
1 tl sokeria
suolaa ja mustapippuria

Silppua sipuli ja valkosipuli pieniksi. Hauduta ne pehmeiksi öjlyssä, älä anna valkosipulin palaa. Lisää tomaattimurska ja sokeri. Anna hautua muutama minuutti. Mausta suolalla ja pippurilla.

Aito mozzarella revittynä on paras juusto pizzaan.

Tämä pizza maistui tomaattia ja juustoa karttavalle tyttärelleni. Täytteenä creme fraichea, haudutettua sipulia ja valkosipulia, paistettua kukkakaalia ja tuoretta salviaa. 

Proteiinina kananmuna, joka lisätään vasta paiston lopulla, ettei siitä tule liian kumista

Nyt siis ajoissa taikinan tekoon ja nauttimaan hyvästä, itse tekemästä pizzasta!

Oodi pellavalle

Rakastan pellavaa! Sen ryppyisyyttä, viileyttä ja kauneutta. Olen aina ollut pellavaan kallellaan. Minulla on ollut sitä aina, tai ainakin aina aikuisena, sekä vaatteissa, että kodintekstiileissä. Kaikki eivät hyväksy pellavan ryppyjä, mutta minusta ne ovat juuri "se " juttu! Katsokaa vaikka kuinka kauniisti valo tekee varjoja pellavan poimuihin, varsinkin valkoisen pellavan. Ja laadukas pellava kiiltää kauniisti!

Tähän asti minulla on ollut kotona melkein vain valkoista pellavaa, mutta sain tuparilahjaksi Balmuirin ihanan vaaleanharmaan pöytäliinan. Pöytäliina on hiukan liian pieni ruokapöydälleni, mutta keksin laittaa sen pöydälle kulmittain, ja niin se näyttää täydelliseltä.

Zizistä viime kesänä ostamani keittiöpyyhkeet.

Usein pellavalle annetaan pesuohjeeksi 40 astetta, mutta minä pesen pellavani aina hiukan kuumemmassa kuin pesuohje antaa luvan. Otan riskin. Mutta pellavasta tulee aina vain ihanampaa, kun se pehmenee pesussa. Pellavan ainoa huono puoli on se, että se kuluu käytössä. Esimerkiksi Tallinnan Zizistä monta vuotta sitten ostamieni pussilakanasettien tyynyliinat kuluivat yksinkertaisesti puhki. Onneksi niitä sai lisää. Ja vihdoinkin Zizi on avannut myös nettikaupan, ei tarvitse enää lähteä Tallinnaan asti vain pellavaostoksille. Zizin pellava on aluksi melko jämäkkää, mutta pehmenee pesujen myötä.

Myös H & M Homen -pellavamalliston tyynyliinoja voi
ostaa erikseen. Kuva H & M.

Pellava on aina silitettävä, tykkäsi siitä hommasta tai ei. Harvemmin nimittäin pellava kuivuu juuri siihen muotoon kuin sen haluaisi kuivuvan. Matkoilla pellavavaatteen silitys hoituu näppärästi laittamalla henkarilla oleva pellavavaate suihkun jälkeen kylppäriin roikkumaan. Kosteus tekee pellavalle hyvää ja oikoo käytössä tulleet rypyt. Oletko muuten huomannut, että pellava rypistyy Suomessa enemmän kuin esimerkiksi Italiassa? Se johtuu siitä, että meillä on täällä Suomessa niin kuiva ilmasto ( paitsi tänä kesänä) ja pellava nauttii enemmän kostean lämpimistä olosuhteista.

Parveke kukkimaan

Istuta korkein kasvi keskelle ja pienimmät ruukun reunaan.

Parvekeviljelijän ei kannata istuttaa parvekkeelle mitä tahansa kasveja. Kokonaisen parvekkeen täyttäminen kesäkukilla ja keittiökasveilla on kallis investointi, joten ensimmäisenä kesänä  täytyy miettiä värien lisäksi ainakin seuraavia asioita.

Porottaako aurinko parvekkeelle koko päivän, vai onko parveke varjon puolella? Jos parvekkeelle  paistaa koko päivän, kasvit läkähtyvät ilman varjoa ja viilennystä. Jos taas parveke sijaitsee pohjoisen puolella, eivät siellä viihdy kuin varjon kasvit.

Lasitetulla parvekkeella viihtyvät myös eksoottisemmat lajikkeet.

Onko parveke lasitettu vai onko se niin avoin, että sinne tuulee kovasti? Lasitettu parveke voi muuttua painostavan kuumaksi ilman tuuletusta, mutta suojaavien lasien ansioista siellä voi kasvattaa kasvihuoneolosuhteet vaativia kasveja kuten munakoisoa ja tomaatteja. Tuulisia olosuhteita taas eivät kovin herkät kukkivat kasvit kestä.

Kasvin tuotekortissa on tärkeää tietoa!

Parvekkeella kannattaa kurkottaa ylös! Koska parvekkeet ovat usein kapeita, ei lattialle voi laittaa pieniä ruukkuja, vaan ne täytyy nostaa ylös aurinkoon hyllyille, amppeliin tai pöydille.

Näin istutat parvekekasvit

Varaa kasvia varten sille sopivaa multaa. Tämä ei ole hifistelyä vaan kannattaa luottaa asiantuntijoihin ja antaa kasville sen tarvitsemia ravinteita, sillä multa on kasvien ruokaa. Istuta siis yrtit niille erikoisesti suunniteltuun yrttimultaan, mistä ne saavat kasvuun tarvittavat ravintoaineet. Kesäkukat taas kannattaa istuttaa kesäkukkamultaan, mihin on sekoitettu vettä pidättäviä rakeita ja kukkimiseen tarvittavia lannoitteita. Havukasvit ja hortensiat taas pitävät happamasta maasta, joten niiden tarpeita täytyy kunnioittaa ja käyttää havu-rodomultaa.

Basilika tykkää upottaa varpaansa ravitsevaan yrttimultaan.

Valitse ruukku huolella. Liian pienessä ruukussa kasvi ei pääse oikeuksiinsa ja multa kuivuu siinä nopeammin kuin isossa. Jos ruukun pohjalla ei ole reikää, tee sinne salaoja ruukkusorasta, kivistä, vanhoista ruukunpalasista tai paksusta sanomalehtikerroksesta. Salaojakerros saa olla 1/3 ruukun korkeudesta. Salaojan voi tehdä varmuuden vuoksi myös reijälliseen ruukkuun. Salaojan tarkoitus on suojata kasvia liialliselta kosteudelta ja pitää multa ilmavana, jotta juuret eivät mätäne.

Istuta kasvi samaan syvyyteen kuin se oli kaupan ruukussa. Kastele istutus heti kunnolla ja pidä se kosteana muutaman päivän istutuksen jälkeen, niin kasvi pääsee kotiutumaan kunnolla. Parvekeruukun voi huoletta aluksi istuttaa aivan täyteen ja siirtää sitten kasveja toisiin ruukkuihin kun kasvit alkavat asua liian ahtaasti.

Etelän kaunotar laventeli, pitää helteestä ja houkuttelee perhosia.

Istutuksen jälkeen kasvit tarvitsevat koko kesän aurinkoa, säännöllistä kastelua ja lannoitusta.

Mutta kun parvekkeen olosuhteet on selvitetty ensimmäisenä kesänä perusteellisesti, on kasvien valinta ja istutus jo paljon helpompaa seuraavana kesänä!