Pizzaperjantai

Perjantaista on kehkeytynyt meille varsinainen pizzaperjantai. En tiedä johtuuko erään pakastepizzalafkan mainoksesta vai mistä tämä perinne on saanut alkunsa, mutta meillä syödään perjantaisin pizzaa. Mutta ei mitään kaupan pakastealtaan ristoja, vaan ihan oma tekemää pizzaa.

Hyvä taikina on pizzan perusta.

Perheenjäsenillämme on kaikilla oma makunsa, joten jokainen saa tehdä omat pizzansa. Minä olen vastuussa taikinasta ja muista tilpehööreistä. Olen pitkään etsinyt sitä oikeaa pizzataikinan reseptiä. Olen kokeillut eri reseptejä pelkillä vehnäjauhoilla, durumjauhoilla ja niiden seoksella. Nyt alkaa taikinan resepti olla jo aika lailla hallussa, kunhan saisi vaan paremman uunin. Haluaisin pizzastani nimittäin yhtä rapean ja palaneen kuin oikeassa, puilla lämmitetyssä pizzauunissa paistetussa pizzassa on.

Tunnustan, olen reunaihmisiä. Rakastan siis pizzan reunoja. Muistan, kun olin parikymppisenä ystäväni kanssa Italiassa. Biletimme ja tanssimme aina yömyöhään ja kotiin lähtiessä poikkesimme yöpizzalle. Minä söin reunat, ystäväni söi kaiken muun. Ja ne pizzat olivat aivan parasta. Pizzauunia oli lämmitetty koko päivän, se oli yöllä siis parhaimmillaan.

Tämän pizzan klassikkopäälliset, ilmakuivattu kinkku ja rucola, lisätään
vasta paistamisen jälkeen.

Olen kokeillut kaiken maailman kikkoja kuinka pohjasta saisi rapean. Paras tulos tähän mennessä syntyy, kun uunipellin laittaa uuniin lämpiämään muutamaksi minuutiksi, ennen kuin pizzan laittaa pellille.  Kun pizza paistetaan esilämmitetyllä pellillä reunoista tulee ihanan rapeat. Vielä on kokeilematta pelkällä ritilällä paisto.

Mutta sen olen huomannut, että taikina vain paranee vanhetessaan. Taikina on nimittäin parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä tai sitä seuraavana. Sitä voi toki käyttää heti, kun se on noussut, mutta jos sen vielä laittaa yöksi jääkaappiin, niin NAM! Teen aina varmuuden vuoksi ison taikinan, että taikinaa jäisi vielä seuraavaan päivään ja ehkä seuraavaankin.

Paras pizzataikina (tähän mennessä)
6-8 yhden hengen pizzaa

12 dl vehnäjauhoja
3 dl durumvehnäjauhoja
1 tl suolaa
n. 10 g hiivaa
1 rkl sokeria
6 dl huoneenlämpöistä vettä
1/2 dl öljyä

Sekoita sokeri veteen. Lisää hiiva murusina sokeriveteen. Lisää seokseen suola ja ala sekoittaa jauhoja nesteeseen. Kun olet lisännyt noin puolet jauhoista, lisää öljy. Lisää loput jauhot. Tässä kohtaa täytyy tunnustella tarvitseeko taikina kaikki jauhot, vai vähän vähemmän tai vähän enemmän jauhoja. Vaivaa taikinaa noin 10 minuuttia (tässä minä aina lintsaan, mutta hyvä tulee). Anna taikinan nousta kaksinkertaiseksi. Kun taikina on noussut tarpeeksi, jaa se haluamasi pizzan kokoisiksi palloiksi tai vaivaa ilmat pihalle ja laita vielä yöksi jääkaappiin (muutama tuntikin piisaa). Paista pizzat vähintään 250 asteessa uunin alatasolla noin 10 minuuttia.

Jos laitat taikinan jääkaappiin yöksi, nosta se ajoissa huoneenlämpöön. Jaa annoksiksi ja paista vasta kun taikina on lämmennyt.

Pizzan päällisiin kannattaa panostaa. Tee siis tomaattikastike itse ja käytä hyvää mozzarellaa juustoraasteen sijaan.

Tomaattikastike

1 sipuli
1 prk hyvää tomaattimurskaa
2 valkosipulinkynttä
1 tl sokeria
suolaa ja mustapippuria

Silppua sipuli ja valkosipuli pieniksi. Hauduta ne pehmeiksi öjlyssä, älä anna valkosipulin palaa. Lisää tomaattimurska ja sokeri. Anna hautua muutama minuutti. Mausta suolalla ja pippurilla.

Aito mozzarella revittynä on paras juusto pizzaan.

Tämä pizza maistui tomaattia ja juustoa karttavalle tyttärelleni. Täytteenä creme fraichea, haudutettua sipulia ja valkosipulia, paistettua kukkakaalia ja tuoretta salviaa. 

Proteiinina kananmuna, joka lisätään vasta paiston lopulla, ettei siitä tule liian kumista

Nyt siis ajoissa taikinan tekoon ja nauttimaan hyvästä, itse tekemästä pizzasta!