Uusi päällinen on kovassa käytössä lunastanut lupauksensa. Se on helppo puhdistaa imuroimalla ja kostealla rätillä. |
Mitä tekee tee-itse-nainen? No, ompelee päällisen itse! Tarvitsin kyllä parin vuoden tuumauksen, ennen kuin uskalsin ryhtyä toimeen. Tai uskalsin, enemmänkin viitsin ryhtyä toimeen. Tiesin nimittäin, että siinä olisi todella suuri homma.
Sohva oli onneksi kotimaista tekoa ja vielä tuotannossa, joten menin huonekalukauppaan vakoilemaan kuinka monta metriä sohvaan kuluisi kangasta. Se olisi nimittäin tärkeä tieto, jos tuleva päällyskangas kuuluisi tilausvalikoimaan. Suurikokoiseen sohvaan kuluu yllättävän monta metriä kangasta. Minun sohvaani + rahiin sitä menee noin 17 metriä.
Vanhan sohvan päällinen oli jo väsähtänyt kovassa käytössä ja kulunut paikoitellen jopa puhki. |
Martidale-luvusta voit lukea lisää kirjoittamastani jutusta Kodin Kuvalehden sivuilta. http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/koti/asuminen/nain_valitset_hyvan_huonekalukankaan
Värin olin jo päättänyt. Ei enää ruskeaa, nyt oli harmaan vuoro. Kangas saisi olla ilman mitään krumeluureja mahdollisimman yksinkertainen ja mielellään luonnonkuitua.
Sohvan kankaaseen saa kulumaan juuri niin paljon rahaa kuin sitä vain kukkarosta löytyy. Metrihinnat verhoilukankaissa liikkuvat 20 eurosta ylöspäin. 20 euroa maksavalla kankaalla ei yleensä löydy juuri mitään ominaisuuksia ja se on aivan varmasti tekokouitua. Tekokuidut ovat kestäviä, mutta niiden tuntu ei miellytä minua, joten maksan hiukan enemmän ja valitsen mieluummin luonnonkuidun.
Kovan etsimisen jälkeen löysin sohvakankaani Eurokankaan valikoimista. Hintalapussa ei lukenut muuta kuin hinta, materiaali ja pesuohjeet, mutta tarkkana asiakkaana halusin tietää enemmän. Kysyin myyjältä Martindale-lukua, valonkestoa ja kutistumisprosenttia. Sain tiedot sähköpostiini saman päivän aikana. Kangas oli oikea löytö! Martindale-luku oli 50 000 kierrosta, kutistumisprosentti pieni ja kankaassa oli vielä likaa hylkivä suojaus. Ja kankaan hinta oli vain 17 e/m!
Päällisen ompelin ratkomalla vanhan päällisen osiin joita käytin kaavana. Ratkoin myös tarranauhat ja vetoketjut talteen ja käytin ne uuteen päälliseen. Uuden päällisen ompeluun meni noin kaksi tehokasta työpäivää. Ylimääräisestä kankaasta ompelin myös vanhaan lepakkotuoliini uuden päällisen vanhan päällisen mukaan.
Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Laskin säästäneeni yli 1500 euroa kun ompelin päällisen itse. Eikä siinä ollutkaan niin kova homma kuin ensin ajattelin, aloitus vaan on aina hankalaa. Kangas on osoittautunut erittäin hyvälaatuiseksi. Imuroin sohvan viikottain ja tahrat pyyhin tuoreeltaan kostealla rätillä. Konepesua en ole vielä kokeillut.
Hyvä, että löysin tämän. Olen itse suunnitellut ison kulmasohvan päällystämistä ja harkinta-aikaa on ollut jo puolisen vuotta reilusti. nyt uskallan ryhtyä työhön. Meillä ei täällä Saksassa ole Eurokangasta, ja ainoat mahdolliset - edulliset kankaat löytyvät Ikeasta. Niiden laadusta en tiedä, mutta ehkä sieltäkin saa lisätietoa tuosta Martindale luvusta. Kiitos todella paljon tiedoista.
VastaaPoistaHei, anteeksi, huomasin kommenttisi vasta nyt. Kiva kuulla, että jutusta oli sinulle apua! Ikean kankaat eivät valitettavasti ole kovin kummoisia kovassa kulutuksessa, mutta luulisi nyt Saksasta löytyvän kunnon kangaskauppoja. Onnea etsintään!
VastaaPoista